Avautumista...

[antti r]

Minulle jos lottovoitto tulisi niin ostaisin Chevrolet vm -34 ja antaisin osan sotaveteraaneille ja osa menisi viinaan ja naisiin ja osa menee harrastuksiin.

Mulle Wartburg 353, jossa moottori ja ajo-ominaisuudet jostain semitehokkaasta länsibiilistä. Loput varat voisi korvamerkitä kokoelman agressiivisempaan kasvattamiseen ja tehdä vaikka muutamia hankintamatkoja vaikeammin saatavien rahojen lähteille.

Wolkswagen Vento mallia 1992, 25p 1867, osa hyväntekeväisyyteen ja loput tilille kupsahtamista odottamaan.

[maksumiäs]

Minulle jos lottovoitto tulisi niin ostaisin Chevrolet vm -34 ja antaisin osan sotaveteraaneille ja osa menisi viinaan ja naisiin ja osa menee harrastuksiin.

Mulle Wartburg 353, jossa moottori ja ajo-ominaisuudet jostain semitehokkaasta länsibiilistä. Loput varat voisi korvamerkitä kokoelman agressiivisempaan kasvattamiseen ja tehdä vaikka muutamia hankintamatkoja vaikeammin saatavien rahojen lähteille.

Wartburgista tuli mieleen kun yks tuttu kertoi että hänellä oli nuorena miehenä aina kauniit naiset ja nopeat autot, kun hänellä oli Wartburgi joka aina savutti ja piti pahaa ääntä.

[Schaza]

Tuli tuosta Varttipurkista jonkun ihmeellisen aasinsillan kautta mieleen aika-avaruuden yhtälö, ja sitä kautta aloin miettiä taas jotain aivan epäoleellista. Aloin miettiä ajan kulkua, sen lyhyimpiä ymmärrettävissä olevia jaksoja, sun muuta semmoista...

Ajatelkaapa... kun katsotte eteenpäin, näette koko ajan vain menneisyyteen. Asiaan joka on jo tapahtunut sekunnin biljoonasosia sitten... ehkä jopa sitäkin lyhyemmän aikaa sitten. Mutta kuitenkin, se mitä näette on jo tapahtunut.

Ihmissilmän "näkönopeus" on jonkinlainen vakio, kuten valon nopeuskin. Kaikki mitä näette, perustuu näihin kahteen asiaan. Valonnopeus on 299 792 458 metriä sekunnissa joka tässä ei ole oleellista, vaan se että kun katsotte esimerkiksi 100 metrin päähän, niin silmiinne tuleva kuvajainen on jo "vanhentunut".

Ensin itsekin kuvittelin, että jos ajan moottoritiellä 120kmh, niin näen miljardisosien päähän tulevaisuuteen... mutta ei se näin mennyt. Niin kauan kun näemme jotain, näemme vain menneeseen.

Mitä tämä meille osoittaa. Ympärillämme on koko ajan sekä mennyt, että tuleva. Kaikki tämä on vain niin lyhyinä ajanjaksoina ettei sitä ihmismieli kykene ymmärtämään. Darwin, Einstein, ja muut asiaa kovasti pähkäilleet ovat tulleet omiin tuloksiinsa. Mennyt aika on jo kaikille selvää, mutta jokaisellä heistä on oma käsityksensä tulevaisuudesta.

Kun katsomme kelloon, sillä ei ole piirunkaan verran merkitystä. Vuodet, kuukaudet, päivät, tunnit, minuutit, sekunnit... näillä ei ole mitään tekemistä sen ajan kanssa, joka ympäröi meitä jokaista. Jokainen tuntee ajan kulun eri tavoin, jonka vuoksi se on nimen omaan suhteellista. Teoriat väittävät että tunti minulle voi olla paljon teoriassa pidempi tai lyhyempi, kun jollekin teistä. Minun mielestäni tähän teoriaan ei pidä sotkea aika-avaruutta vaan se että miten käsitämme ajan kulun.

Takaisin asiaan...

Vanhempamme (jotka eivät ole asioita ilmeisesti ajatelleet loppuun asti), sanovat aina että rakennamme itse omaa tulevaisuuttamme koulutuksen ja taitojen opettelun myötä. Periaatteessa he kaikki ovat oikeassa, mutta eivät osaa jakaa ajatuksiaan ja oppejaan tarpeeksi pieniin ajanjaksoihin.

Joillekin tutkijoille tuleva on "kohtalo", aika-avaruudessa kelluva ennalta piirretty viiva jota pitkin kuljemme kuitenkaan "näkemättä eteemme". Heidän ajattelutapansa mukaan "viivamme" on ennalta aika-avaruuteen piirretty, millään lailla muuttamaton ajanjakso jonka elämme syntymästä kuolemaan kuin sarjakuvassa.

Joillekin taas tulevaisuus on "sumua", joka rakentuu nykyhetkeksi juuri ennen sen tapahtumista. Heidän mielestään tulevaisuus muuttuu koko ajan sen mukaan mitä absoluuttisena nykyhetkenä tapahtuu. Heidän mielestään rakennamme itse tulevaisuutemme. Heidän mukaansa tulevaisuutemme muuttuu joka hetki, riippuen siitä mitä niin äärimmäisen pieninä ajanjaksoina teemme.

Itse olen ajatellut asiaa niin, että homma on tavallaan molempien ajattelutapojen summa. Kuitenkin kannatan 90% tuota jäljempää teoriaa. Se että näemme koko ajan pelkän menneisyytemme, on matemaattisesti todistettavissa pelkällä maalaisjärjellä. Kumpikaan näistä ajan kulun teorioista ei varsinaisesti ole todistettavissa millään.

Itse en vain jaksa uskoa "kohtaloteoriaan". Se sotii jotenkin näitä kaikkia muita elämän realiteetteja vastaan. Miksi joidenkin kohtalo olisi kärsiä, joidenkin olla köyhiä, joidenkin menettää läheisiään, jne. Ja kuka perskele nämä arvat olisi meille jakanut joskus miljoonia vuosia sitten... ja kuka piru niitä tänä päivänä syntyneille jakaa?!?!

Mielestäni jokainen ihminen rakentaa itse elämäänsä niinä pieninä, olemattoman pieninä hetkinä, jolloin päätämme ne kaikki suurimmat asiat. Niinä hetkinä, jolloin sähköimpulssi aivoissa on käskenyt painaa esim. puhelimen nappia... niinä hetkinä, jolloin aivoissa on tapahtunut se naksahdus, että "nyt teen näin". Eli käytännössä kannatan suuremmaksi osaksi "sumu-teoriaa".

Kädessäsi on roska, mitä teet? Laitat sen roskiin, heität kaislikkoon, tai laitat taskuun... vain sinä sen teet, mutta miten tekemäsi vaikuttaa tulevaan. Roskiksesta se menee kaatopaikalle, kaislikosta kalan kiduksiin, taskusta johonkin toiseen roskikseen. Kaatopaikasta tulee koko ajan suurempi, kala voi kuolla, tai jostain toisesta taskusta roska voi mennä toiselle kaatopaikalle. Kaatopaikka saastuttaa ympäristön ja tapaa miljoonia yksilöitä, kalan kuoleminen taas tuo jollekkin toiselle eliölle juhlapöydän mutta tappaa yksilön. Teoriassa, tässä yksi pieni hetki muuttaa paljon tulevaisuutta.

Tästä kun tihennetään tapahtumien kulkua niin, että roskikseen heittämäsi roska vaikuttaa kaikkeen riippuen siitä onko se miljardisosamillin oikealla vai vasemmalla. Sitten aletaan päästä jo mittasuhteiden mukaan oikeaan suuntaan. Verratkaa tätä ajan kulkuun ja siihen satunnaisuuteen mitä tulevaisuus on.

Miksi meille olisi koskaan annettu kyky ajatella, jos emme saisi muuttaa tulevaa tapahtumaa? Miksi emme näkisi kaikkea ennalta, jos elämämme on pelkkä sarjakuva?

Mielestäni kaikki tapahtuu satunnaisesti, jokainen mennyt lyhin koskaan olemassa oleva ajanjakso muuttaa muuttaa sen seuraavan kaikkein lyhimmän olemassa olevan ajanjakson toisenlaiseksi. Tämä tapahtuu kaikessa, niin pienenpienessä hiekanjyvässä Saharan autiomaan keskellä, kun jokaisessa vesimolekyylissäkin suuressa valtameressä.

Kaikki yhtälöt joita tästä maailmankaikkeudesta on mahdollista rakentaa, ja niiden suhde toisiinsa vaikuttaa siihen mitä seuraavaksi tapahtuu. Eikös tämä ole ihan vain matemaattista?

[maksumiäs]

No Schazahan on alkanu filosoimaan, en tosin tajunnut puolikaan tuosta, mutta ilmeisesti totta puhut.

[Schaza]

Asian pointti oli se, että kun katsot johonkin, näet vain sitä mikä on tapahtunut jo... eli menneisyyteen.

Kun katsot esimerkiksi 6 metrin päässä olevaa ladon seinää. Oletetaan että se on ainoa mitä näet.

Näet sen väreinä, mutta käytännössä silmiisi tuleva kuvajainen on vain valon eri aallonpituuksia. Ja valohan kulkee sen vajaan 300 000 000 metriä sekunnissa. 300 000 metriä sekunnin sadasosassa. Ja niin edelleen. 30 senttiä nanosekunnissa.

Siispä, 6 metrin päässä oleva kuvajainen on tapahtunut ajallisesti 20 nanosekuntia ennen kun kuva osuu näköelimeesi. Mahdoinko laskea oikein...?

Jos haluaisi nähdä sen hetken joka tapahtuu juuri nyt, olisi näköhermosi oltava pienimmän mahdollisen ymmärrettävissä olevan matkan päässä katsottavasta kohteesta joka on käytännössä mahdotonta puhkaisematta silmäänsä.

Sama pätee avaruuteen jossa näkyy tähtiä. Moni tähti on jo sammunut, mutta silti ne näkyvät edelleen. Tämä johtuu valon matkustamisen "hitaudesta".

[Schaza]

Saakuri juu, täällä metsän keskellä oppii itekkin kaikkea uutta ja outoa. Täällä ehtii ajattelemaan niitä kuuluisia... syntyjä syviä. Kun emäntä ja lapset nukkuu, niin sitä löytää mielestään aina mitä oudoimpia asioita. Mitä tämä olisi, jos nyt sinkkuuntuisin ja ehtisin pohtia näitä aamusta yöhön?

Tuossa edellisessäni viittasin tähtien sammumiseen... katselin tuossa äsken tähtiä kun kusetin koiraa pellolla, ja mietin että kuin pirkuleen monta noita oikein on. Tulin siihen yksinkertaiseen tulokseen, että tähtiä on liikaa.

Kuten Tuntemattomasta Sotilaastakin olemme oppineet: "en mää anna hitoinka arvoa tuommossil tähril, mut kuunvalon mää viel ymmärrän."

Mikä mahtaa olla suurin luku, mitä ihmismieli ymmärtää? Amerikka on käyttänyt koko olemassaolonsa aikana pelkkiin ydinsukellusveneisiin 800 miljardia $. Lähes Biljoona dollaria. Sen nyt voi ymmärtää, Amerikkalaiset on aina Amerikkalaisia.

Miljardi on jo pirun paljon, jos ajatellaan että sinulla on miljardi 5" naulaa, tai miljardi 1 euron kolikkoa.. tai 500 euron seteliä. Miljardi lumihiutaletta / sadepisaraa sataa helposti päivässä, jos ei lyhyemmässäkin ajassa pelkästään Suomen maahan... yhdellä hiekkarannalla on miljardeja pieniä hiekanjyviä.

Tämän viikon potti on 5 000 000 euroa... siis vain 200-osa miljardista. Suomen valtion velka on yli sen kun lottopotit koko loton historian aikana, eikä taida edes riittää.

Mikä on se suurin luku, jonka oikeasti voimme käsittää? Jos ajatellaan, että saadaan lotossa 5 miljoonaa, rakennetaan perskeleen komea kartano, sinne tie, ja ostetaan ympäriltä 500 hehtaaria metsää... ei siihenkään mene parhaimmillaan kun se 5 miljoonaa. Mitä helkuttia tehdään 5 miljoonalla eurolla, saati sitten jollain 500 miljoonalla, tai 500 miljardilla...?

5 miljoonalla voisi ostaa tälläisen pienen kylän jossa minäkin asun, ja jäisi vielä jäljellekin vaikka mitä. Kai silläkin rahalla voisi melkein tehdä Myrkyn kylästä autonomisen valtion.

Toisaalta... ostaahan ne ihmiset 700 euron kenkiäkin, ja 100 euron t-paitojakin... kai se 5 miljoonaa on äkkiäkin hassattu jos ottaa sen asenteen.

Loppujen lopuksi voimme taas kysyä... mistä näitä ajatuksia oikein tulee?

En tunne olevani mikään suuri ajattelija, mieluumin päinvastoin. Juon kaljaa lähes viikossa vaihtelevan määrän 0-100 pullon väliltä (100, jos emäntä ei ole viikkoon kotona), koitan pitää perhettä kaikki päivät tyytyväisenä, yöt juopottelen jos emäntä suo.

Älkääkä tarttuko tähän! Minua on informoitu... nytkin kirjoitan ihan selvinpäin lisää ajatelmiani, ja ihan selvinpäin kirjoitin edellisenkin. Tuntuu että nämä menee vain levottomampaan suuntaan koko ajan.

Edes 5 vuotta sitten en ajatellut moisia asioita lainkaan, vaikka ajattelinkin paljon niin en ajatellut tälläisiä lainkaan... kohtuullisen hämmentävää.

[Schaza]

Remonttiväsynyttä porukkaa... keittiöremppa on siinä vaiheessa, että parin viikon päästä kaartaa kuorma-auto pihaan ja pudottaa uuden keittiömme rakennettavaksi.

Emäntä on keittiön(sä) suunnitellut ihan onnistuneesti ja kehuttavan tarkasti piirustuksia ja hintavertailua myöten kuunnellen mielipidettä... mutta nyt sillä paloi käpy. Kyseli tuossa josko haetaan jotain helkkarin välitilan kaakelia ja laminaattia Pirkkalan Bauhaussista samalla kun käydään anoppilassa...

Vastasin omintakeiseen tyyliin hyvin raskaalla huokauksella ensinnäkin anoppilan, sekä myös isojen valtaväylien ja vihtorimaisten risteysten kauhistuttamana... sitten perään hymöristisesti jotain mikä ihan ensimmäisenä välähti mieleen... "vällihhoo, sano Savolaine".

Muijalta paloi käpy, ja hänpä sitten poistui nukkumaan... Itsekin olen useista syistä kovin pahalla päällä ollut viimeaikoina, ja kovin kovin väsynyt. Paloipa minullakin hihat sitten yhden lauseen ajaksi. En ole pitkävihainen, enkä hyvätapainen, kattos.

En vain ymmärtänyt, miksi samaa laminaattia pitää hakea jostain memmetin Pirkkalasta, kun samaa klapia on täällä lähelläkin. Matkoihinhan se uppoaa tuo raha mitä hinnassa säästää, varsinkin kun koko ajan lämpötilat pyörii -15-25*C. Tosin, pakkopullahan se anoppilareissu on, kun on jo sovittu. Liian nuukasti ei pidä ajatella, piruvie.

Sekin potuttaa kun nyt tästä pyhkäistään anoppilaan viikonlopuksi, niin tupa kylmenee justiinsa kun perävalot häviää näkyvistä. Kotiin kun tullaan takasin niin kämpässä on joku +10*C, ja heti pitää väsätä pesät kuumiksi että pääsee joskus aamuyöllä nukkumaankin. Putketkin saattaa olla sitten jo jäässä talon alta. Sitten siitä vielä reissutavarat, laminaatit, kaakelit, ja kaikenmaailman vehkeet kyydistä pois niin johan siinä on seuraava päivä pitkällä ennen kun auto on purattu, tupa lämmitetty ja vedentulo avattu.

Olis ny piruvie se kevät edes vähän pidemmällä jo... mut kun ei, koko ajan paukkaa pakkanen nurkissa, ja tuuli puhaltaa niin että tulee ikkunalaseistakin läpi.

[Schaza]

No joo... anoppilareissu meni ihan hienosti. Tuli käytyä Tampereella baarissa.

Nyt on päällä perkuleenmoinen ientulehdus. Sellainen peukalonpään kokonen mätämöntti tuolla... mielenkiintoista tosin on se, että se ei ole hammasrajassa johon tulehdus yleensä tulee vaan tuolla jossain posken ja ikenen välimaastossa.

Tiedä tässä nyt sitten menisikö yleislääkärin juttusille, hammaslääkäriin, vaiko tumppaisiko jämäkän rautalangan vain poskesta läpi. Viimeisin vaihtoehto olisi edullisin, ja pian jopa "kivuttomin" ottaen huomioon julmetun hammaslääkärikammoni...? Piru kun saisi jostain puudutuspiikin, niin hoitaisin homman ihan ohimennen ennen nukkuunmenoa.

Noh, keittiössä remonttia riittää niin kyllä tuo kauhia jomotus unohtuu. Ei tarvi särkylääkettä napsia niinkun karkkia konsanaan. Munuaiset kun ei tykkää särkylääkkeistä.

[maksumiäs]

Anoppi-reissut tarvii aina väkevät alle. Mutta kannatta käydä hammasläärissä, itteltäni näet otettin yks hammas puis, ei koskenu yhtään. Tosin lääkäri pisti kai liikaa puudutusainetta kun leuka ei toiminu yhtään.

[Schaza]

Anoppi-reissut tarvii aina väkevät alle. Mutta kannatta käydä hammasläärissä, itteltäni näet otettin yks hammas puis, ei koskenu yhtään. Tosin lääkäri pisti kai liikaa puudutusainetta kun leuka ei toiminu yhtään.

Kyllä tässä itekkin hampulääkäriin kohta menen, vaikka sekin hirvittää niin saakuristi. Alkaa pärstä olla turvoksissa kun Nykäsen Matilla konsanaan... kipu ei ole kovin paha ainakaan minun mitta-asteikollani, mutta ketuttaahan se kun koko naamanpuolikasta jomottaa pumpun sykkeen tahtiin 24/7.

Itse en kehtaa tuota pattia silpoa, kun sattuu jo pelkkä ajatuskin ihan liikaa. Koitin eilen neulalla sitä repiä, mutta itse tulehdus on liian syvällä siihen hommaan. Se vain olisi se kaikken nopein vaihtoehto tuommosen peukunpään kokosen mutikan kohdalla...

Kävin tänään ihan yleislääkärillä hakemassa siihen antibioottia. Yleislekuri sanoi että tuo on "helppo" tapaus jopa hammaslääkärikammoiselle, kun 1-2 hampaan poisto tukevassa puudutuksessa riittää avaamaan koko mätäpatin jonka jälkeen se ei enää uusi niin helposti. Antoi sitten tuon kuurin "tukemaan" päätöstä, koska kuuri on ihan paikallaan sen hampaanpoiston jälkeenkin.

Kertokaa mikä saa ihmisen vihaamaan hammaslääkäriä niin paljon, että kituu ja kärsii mieluumin puolitoista vuosikymmentä, kun että kävisi vain ronkituttamassa suutansa 15 minsaa kerrallaan vaikka vain kuukauden välein. Kun ei tämä käy omaankaan järkeen.... olen jo 3-4 vuotta yrittänyt saada itseni lekuriin, mutta tuloksetta. Aina kun mukamas vakaasti päättää varata ajan tai mennä särkypäivystykseen, kivut ja säryt häviää kun tuhka tuuleen.

Voipi kohta tulla mielenkiintoista informaatiota yleisestä terveyden tilastakin... tilasin lähetteen tuommoseen erittäin perusteelliseen yleisterveydentilan tutkimukseen. Tulee sydänkäyrät, munuaiskokeet, CRP:t, keuhkotutkimus, sokerit, kolesterolit, ja ties mitä muuta. Lekuri ruksi koneelleen reippaasti yli 30 koetta, jotka teetetään kun menen labraan. Pahoin pelkään, että tuostakin rumbasta tulee lähinnä pelkkää jobinpostia.

Voin melkein arvata jo ennalta, että sydänkäyrissä, munuaiskokeissa ja tulehdusarvoissa tulee helkutin pahasti takkiin. Elleivät sitten ole olleet vain orastavan paniikkihäiriön ja stressin oireita.

Pumppu reistaa miten sattuu, munuaisissa on ollut 15 vuotta sitten paha tulehdus jo kertaalleen ja nyt kihelmöi siihen malliin että on taas tulossa. Jotenkin tuntuu että myös tulehdusarvo on mitä sattuu kun on ollut lievää vaihtelevaa kuumeilua, rytmihäiriötä, eriasteisia ientulehduksia, ja hidasta haavojen paranemista ja haavojen tulehtumisia. Ei ihan, mutta osin yleisen verenmyrkytyksen oireita, jossa kuolleisuusprosentti on heti 30%.

Kakkamainen juttu tässäkin tämä korkea kipukynnys, kun tuntuu vain normaalilta selkäsäryltä vaikka olisi munuaiset jo pahastikin tulehtunut. Niin siinä kävi ekallakin kerralla. Valittelin viikon että kun selkää jomottelee, hieroskelin sitä itsekseni ja napsin särkylääkkeitä aamuin illoin. Särky helpotti hieromalla, niin oletin tottakai että se on normaalia selkälihasten jumitusta.

Menin 2 viikon särkyjen jälkeen lääkäriin, jonka jälkeen vietin viikon osastolla ja lopputulos oli se että lekuri kielsi tiukan viinan juomisen loppuiäksi ja kaikkien lääkkeiden kanssa piti pitää yli puolen vuoden paussi. Munuaisissa alunperinkin on ollut vajaatoimintaa, ja sen tulehduksen jäljiltä hyvä kun toimi enää lainkaan. Elinikäinen dialyysihoito oli ehkä vain muutaman päivän päässä.

No, mitä siihen muuta voi sanoa, kun että viinanjuominen ei ole enää vaihtoehto. Ei tänä päivänäkään tarvi kun jokunen tukeva huikka ottaa, niin jo vain muutaman tunnin päästä kihelmöi munuaisissa. Eipä toki se viina olekaan terveellistä. Keskimäärin 1-3 kaljaa päivässä, ja 5-6 palaa erittäin tummaa suklaata niin olisi nämä "punkku & omena"-kriteerit täytetty.

No, saapas katsoo ja kenkä näkee. Eiköhän tässä tällä viikolla tule hiivittyä labraankin jo, niin sittenpä tietää. Jos sais vaikka sen kuuluisan elinaikaennusteen jo.

[Schaza]

Perkeikkele... on komea muhkura. Alkaa etuhampaiden kohdalta, ja loppuu jonnekkin viimeisiin takahampaisiin ja ulottuu melkein silmän alle asti. Hyvä puoli lienee, ettei mihinkään satu liikaa niin kauan kun ei mene ulos ja häviää ikärypyt naamasta.

Patti on tänään saanut niin paljon kylmää, ettei ihme että on vähän äitynyt. Mikäli nyt lunta ei paljoa satele, niin täytyy pysytellä sisätiloissa tuon kuurin ajan. On tämä niin viturasta koko homma.

Tämä ns. "tiedostamaton" paniikkihäiriökin on niin pirullinen, kun aiheuttaa niin monia sellasia oireita mitä voi sitten mielensä mukaan sotkea moneen muuhun vaivaan mitä ei sitten todellisuudessa olekaan. Siihen kun kuuluu myös nämä samat... rytmihäiriö, vatsavaivat, pahoinvointi, hikoilu/vilunväristykset (=ruumiinlämmön muutokset), raajojen puutuminen, huimaus, jne. Ärsyttävää lähteä pirulliseen lekurirumbaan, jos kaikki onkin vain pääkopasta lähtöisin.

Paniikkihäiriökin on vain pahentunut koko ajan vuosien mittaan. Nykysin tulee toisinaan oireita jo kaupassa käymisestäkin tuommoisessa pikkukylässä. Pahoinvoipaisuus alkaa jo menomatkalla, ja helpottaa taikka pahenee sitten sen mukaan kuinka paljon parkkipaikalla on autoja. Tämäkin on alkanut pahenemaan entisestään vasta nyt syksyn jälkeen... ressiä, ressiä.

[Schaza]

AH! Mikä valtava euforia ja pahoinvointi. Mätäpaise sai maistaa neulaa, ja se on nyt tyhjä! Tuli melkein yrjö kun syljeskelin sitä moskaa pois, mutta nyt tuntuu uskomattoman vapautuneelta kun sai desinfiointiaineet (Corsodylit) suuhun. Ah! Tätä juhlan humua.

[maksumiäs]

Anoppi-reissut tarvii aina väkevät alle. Mutta kannatta käydä hammasläärissä, itteltäni näet otettin yks hammas puis, ei koskenu yhtään. Tosin lääkäri pisti kai liikaa puudutusainetta kun leuka ei toiminu yhtään.

Kyllä tässä itekkin hampulääkäriin kohta menen, vaikka sekin hirvittää niin saakuristi. Alkaa pärstä olla turvoksissa kun Nykäsen Matilla konsanaan... kipu ei ole kovin paha ainakaan minun mitta-asteikollani, mutta ketuttaahan se kun koko naamanpuolikasta jomottaa pumpun sykkeen tahtiin 24/7.

Itse en kehtaa tuota pattia silpoa, kun sattuu jo pelkkä ajatuskin ihan liikaa. Koitin eilen neulalla sitä repiä, mutta itse tulehdus on liian syvällä siihen hommaan. Se vain olisi se kaikken nopein vaihtoehto tuommosen peukunpään kokosen mutikan kohdalla...

Kävin tänään ihan yleislääkärillä hakemassa siihen antibioottia. Yleislekuri sanoi että tuo on "helppo" tapaus jopa hammaslääkärikammoiselle, kun 1-2 hampaan poisto tukevassa puudutuksessa riittää avaamaan koko mätäpatin jonka jälkeen se ei enää uusi niin helposti. Antoi sitten tuon kuurin "tukemaan" päätöstä, koska kuuri on ihan paikallaan sen hampaanpoiston jälkeenkin.

Kertokaa mikä saa ihmisen vihaamaan hammaslääkäriä niin paljon, että kituu ja kärsii mieluumin puolitoista vuosikymmentä, kun että kävisi vain ronkituttamassa suutansa 15 minsaa kerrallaan vaikka vain kuukauden välein. Kun ei tämä käy omaankaan järkeen.... olen jo 3-4 vuotta yrittänyt saada itseni lekuriin, mutta tuloksetta. Aina kun mukamas vakaasti päättää varata ajan tai mennä särkypäivystykseen, kivut ja säryt häviää kun tuhka tuuleen.

Voipi kohta tulla mielenkiintoista informaatiota yleisestä terveyden tilastakin... tilasin lähetteen tuommoseen erittäin perusteelliseen yleisterveydentilan tutkimukseen. Tulee sydänkäyrät, munuaiskokeet, CRP:t, keuhkotutkimus, sokerit, kolesterolit, ja ties mitä muuta. Lekuri ruksi koneelleen reippaasti yli 30 koetta, jotka teetetään kun menen labraan. Pahoin pelkään, että tuostakin rumbasta tulee lähinnä pelkkää jobinpostia.

Voin melkein arvata jo ennalta, että sydänkäyrissä, munuaiskokeissa ja tulehdusarvoissa tulee helkutin pahasti takkiin. Elleivät sitten ole olleet vain orastavan paniikkihäiriön ja stressin oireita.

Pumppu reistaa miten sattuu, munuaisissa on ollut 15 vuotta sitten paha tulehdus jo kertaalleen ja nyt kihelmöi siihen malliin että on taas tulossa. Jotenkin tuntuu että myös tulehdusarvo on mitä sattuu kun on ollut lievää vaihtelevaa kuumeilua, rytmihäiriötä, eriasteisia ientulehduksia, ja hidasta haavojen paranemista ja haavojen tulehtumisia. Ei ihan, mutta osin yleisen verenmyrkytyksen oireita, jossa kuolleisuusprosentti on heti 30%.

Kakkamainen juttu tässäkin tämä korkea kipukynnys, kun tuntuu vain normaalilta selkäsäryltä vaikka olisi munuaiset jo pahastikin tulehtunut. Niin siinä kävi ekallakin kerralla. Valittelin viikon että kun selkää jomottelee, hieroskelin sitä itsekseni ja napsin särkylääkkeitä aamuin illoin. Särky helpotti hieromalla, niin oletin tottakai että se on normaalia selkälihasten jumitusta.

Menin 2 viikon särkyjen jälkeen lääkäriin, jonka jälkeen vietin viikon osastolla ja lopputulos oli se että lekuri kielsi tiukan viinan juomisen loppuiäksi ja kaikkien lääkkeiden kanssa piti pitää yli puolen vuoden paussi. Munuaisissa alunperinkin on ollut vajaatoimintaa, ja sen tulehduksen jäljiltä hyvä kun toimi enää lainkaan. Elinikäinen dialyysihoito oli ehkä vain muutaman päivän päässä.

No, mitä siihen muuta voi sanoa, kun että viinanjuominen ei ole enää vaihtoehto. Ei tänä päivänäkään tarvi kun jokunen tukeva huikka ottaa, niin jo vain muutaman tunnin päästä kihelmöi munuaisissa. Eipä toki se viina olekaan terveellistä. Keskimäärin 1-3 kaljaa päivässä, ja 5-6 palaa erittäin tummaa suklaata niin olisi nämä "punkku & omena"-kriteerit täytetty.

No, saapas katsoo ja kenkä näkee. Eiköhän tässä tällä viikolla tule hiivittyä labraankin jo, niin sittenpä tietää. Jos sais vaikka sen kuuluisan elinaikaennusteen jo.

Niinhän sitä sanotaan että jos mihinkään ei satu kun herää niin silloin on kuollut.

[Schaza]

Niinhän sitä sanotaan että jos mihinkään ei satu kun herää niin silloin on kuollut.

Siltä se toisinaan tuntuu... nyt onneksi hieman jomottaa lonkkaa, niin tietää olevansa vielä olemassa. Eilen illalla oli huolestuttavaa, kun ei mihinkään sattunut. Sitten onneksi tuli kuume, ja tänä aamuna ripuli, niin on ollut vielä(kin) elonmerkit tallella.

[Schaza]

No niin, nyt on kaikki nuo maanvaivat taas voitettu. Oikeastaan mihinkään ei särje, ientulehdus on voitettu antipiootilla ja kun meinasi tulla takaisin niin voitin senkin. Meinasi patti pukata takaisin ikeneen, niin sohin sitä kynnellä niin kauan kun puhkesi, eikä sen jälkeen ole vaivannut. Saas nähdä huomenna jatkuuko taiston tuoksinta tällä rintamalla edelleen...

Nyt pienessä siiderissä (pari olutta ja litran kuppi terävää) on tullut tehtyä taas hieman hankintoja tuonne Heinola-aiheeseen. n.55 kaupunkipostikorttia sikahalvalla, jokunen Heinola-loisto, etikettejä ja eräs koristelautanen jota ei vielä seinällä ole ennestään.

Mahtaako tällä foorumilla kukaan omistaa Heinola-aihetta, tai onko muuten kiinnostusta?