Avautumista...

[Schaza]

Sileä peltikatto, mutta ihmeen vaikeasti lumi sieltä tippuu. Nytkin on pellin pinta sellaisessa karheassa jäässä eikä lumi luista lainkaan. Toinen mikä tuntuu vaikeuttavan on katossa oleva taite. Osa talosta on toiseen nähden poikittain. Taitteeseen kertyy jäätä, joka estää lumen putoamisen taitteesta.

Piharakennuksen katoltakaan ei ole pudonnut yhtä ainutta hiutaletta, vaikka on sileää peltiä sekin.

[kysymys]

Sopivan kokoiset kattonaulat tai -ruuvit pitävät lumen yllättävän hyvin paikoillaan

[maksumiäs]

Itse olin tiilikatolla, ja siellä lumi pysyy yhtä hyvin kuin pakastimessa.

[Schaza]

Tiili- ja huopakatoilta ei varmaan lumi helpolla tule itsestään alas näillä keleillä.

Ihan eri aiheeseen... olen tänään tehnyt taas yhden suuren valinnan elämässäni. Tämä kun on tämä avautumisketju edelleen.

Ehkä ensimmäinen varsinainen tulevaisuuden suunnitelma jota olen koskaan tehnyt. Opiskella kaivosalaa, ja ryhtyä kaivostyöntekijäksi ennen kun täytän 50. Sain kipinän tänään tuolla työttömien kurssilla, kun piti etsiä jokin kiinnostava koulutusala.

Pienen 6 tunnin lisätutkinnan jälkeen löytyi opiskelupaikat ja työhönpääsymahdollisuus muutaman vuoden päästä aika lähelle suunnitteilla olevasta tuottavasta kaivosalueesta.

[joosekoo]

no niin kohta sulla on kultakaivos pihassa ja me muut ollaa kateellisia

[maksumiäs]

Mut onneksi, veli Schaza muistaa hyviä tuttujaan...

[Schaza]

Ei se duunari kultakaivoksessakaan tienaa mitään lottovoittoja... kotiinlähtösyyni on varmaan vielä tarkempaa kun rahapajalla konsanaan.

Enpä tiedä mistä moinen idea tuli... ilmeisesti hyvästä kuukausiansiosta tai jotain, vaikka vaatimaton olenkin. Ja olisihan se mielenkiintoistakin, piruvie.

[Schaza]

Eri aihetta toisinaan... ei mikään pöllömpi päivä. Pienessä siiderissä vaeltanut viimeiset... 10 tuntia, ja rakentanut keittiötä valmiiksi. Kaveri kävi siivoamassa traktorilla lumet pihatieltä, ja katon tyhjennyskin edistyi tänään hienosti kun oli niin komea päivä.

Tästä keittiöstä tulikin oikea henkien taisto yhdistettynä katolla tapahtuviin lumitöihin, vuotavaan kattoon, pihalla tapahtuviin lumitöihin, ja klapisavottaan. Meinasi meinaan kuuppa seota, kun tielläkin oli valehtelematta 30cm lunta eikä autolla päässyt eteen eikä taakse.

Whatever. Keittiö on kahta kaappia ja varsinaista suursiivousta vaille (tilanne klo. 03:31). Emäntä tuumasi että soittaa 07:30, jotta ehdin puolenpäivän aikaan Tampereelle. Saas nähdä, tokkopa ehdin luulen ma...

Saakuri... kun tässä mietin... saatan ehkä jo ensi talvena päästä remontoimaan rahakammiotani(kin)... jos ei nyt tule päätettyä kylppäriremonttia ensin. Siihen ei ainakaan olisi missään tapauksessa varaa, mutta tuohon minun vaihtoehtooni olisi...

[Schaza]

Ohhoh... tuli tänään ja aiemminkin viikolla taas esille nämä elämän tosiasiat. Ties missä tynnyrissä olen elänyt taas viimeisen vuoden elämästäni.

Käytiin vaimon kanssa kovin pitkä keskustelu toistemme kohtelusta, "selän takana puhumisesta", lasten olemisesta täällä kaiken touhun keskellä, juopottelusta, ja ties mistä. Itku tuli isolta mieheltä loppujen lopuksi, kun omaan päähän kalahti se kaikki. Itkinpä varmaan tunnin siinä vaimon edessä, kun tajusin mitä kaikkea varsinkin tämä viimeisin puolivuotinen on merkinnyt.

Että... olen tälläinen omaan synkkyyteeni vaipuva tyyppi, joka ei paljon jupise vaikka olisi jalka irti. Emäntä samaten, luja ja suhteellisen sotilaallisen tyylin omaava typy joka ei valita.

Otettiin asia puheeksi tuossa jo viikolla, kun emäntä lukaisi näitäkin keskusteluja mitä tässä ketjussa on käyty. Teille "tuntemattomille" olen avautunut jopa enemmän, kuin omalle vaimolleni. Omalla tavallani kunnioitan teitä, mutta omalla tavallani häpeän itseäni kovin syvästi.

Huomasin itsekin, kuinka epäkunnioittavaan sävyyn olen asioita julkaissut ihmisestä joka kuitenkin on elämässäni lasten jälkeen tärkeintä. Tunnen itseni niin narsistiksi että oikein hävettää.

Olen huomannut taas kerran, että vaikka pyrin kuinka olemaan se varoittava esimerkki muille ja tuomaan muille ihmisille hyötyä/huvia/ohjeita elämään, niin keskityn siihen ihan rehellisesti liikaa. Keskityn enemmän varsinaiseen "kohderyhmään" kun omiin läheisiini. Varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana, eli aikavälillä joka on nuorimmaisemme ja tämän päivän välillä.

Ilmeisesti, ja mitä todennäköisimmin olen koittanut vain sulkea omaa stressiäni pois keskittymällä tämän (ja joidenkin muiden foorumien) ketjun sisältöön huomaamatta sitä lainkaan itse.

Kuten jossain täällä ketjussa aiemminkin olen sanonut, omille läheisilleen avautuminen on tärkeintä mitä loppujen lopuksi on. Jos ajattelee sitäkin, että sattuu henki lähtemään jonain kauniina päivänä jossain onnettomuudessa, tai tietää että niin tapahtuu ennen omaisten saapumista. Mitä siinäkin teet? Tätä asiaa tulee usein ajateltua pidemmillä automatkoilla, jolloin onnettomuuden mahdollisuus on olemassa.

Itse suoritin tälläisen "lopullisen" avautumisen varmuuden vuoksi joskus vanhemmilleni, ja sekin oli suorastaan huikaiseva kokemus henkisen tasapainon kannalta. Joskus 15 vuotta sitten ei olisi tullut kuuloonkaan että olisi tuollaisia jutellut vanhempiensa kanssa.

Sitten 15 vuotta myöhemmin sai huomata, että ,ne pienetkin asiat olisi olleet siihen aikaan kovin tärkeitä perheen kasassa pysymien kannalta.

En vielä tällä hetkellä edes tiedä olenko avautunut emännälle ihan tarpeeksikaan, mutta yritys on kovaa. En ainakaan halua, että mitään jää kaivelemaan jos poistun kesken kaiken keskuudestamme. Tätäkin täytyy ajatella.

[maksumiäs]

Ohhoh... tuli tänään ja aiemminkin viikolla taas esille nämä elämän tosiasiat. Ties missä tynnyrissä olen elänyt taas viimeisen vuoden elämästäni.

Käytiin vaimon kanssa kovin pitkä keskustelu toistemme kohtelusta, "selän takana puhumisesta", lasten olemisesta täällä kaiken touhun keskellä, juopottelusta, ja ties mistä. Itku tuli isolta mieheltä loppujen lopuksi, kun omaan päähän kalahti se kaikki. Itkinpä varmaan tunnin siinä vaimon edessä, kun tajusin mitä kaikkea varsinkin tämä viimeisin puolivuotinen on merkinnyt.

Että... olen tälläinen omaan synkkyyteeni vaipuva tyyppi, joka ei paljon jupise vaikka olisi jalka irti. Emäntä samaten, luja ja suhteellisen sotilaallisen tyylin omaava typy joka ei valita.

Otettiin asia puheeksi tuossa jo viikolla, kun emäntä lukaisi näitäkin keskusteluja mitä tässä ketjussa on käyty. Teille "tuntemattomille" olen avautunut jopa enemmän, kuin omalle vaimolleni. Omalla tavallani kunnioitan teitä, mutta omalla tavallani häpeän itseäni kovin syvästi.

Huomasin itsekin, kuinka epäkunnioittavaan sävyyn olen asioita julkaissut ihmisestä joka kuitenkin on elämässäni lasten jälkeen tärkeintä. Tunnen itseni niin narsistiksi että oikein hävettää.

Olen huomannut taas kerran, että vaikka pyrin kuinka olemaan se varoittava esimerkki muille ja tuomaan muille ihmisille hyötyä/huvia/ohjeita elämään, niin keskityn siihen ihan rehellisesti liikaa. Keskityn enemmän varsinaiseen "kohderyhmään" kun omiin läheisiini. Varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana, eli aikavälillä joka on nuorimmaisemme ja tämän päivän välillä.

Ilmeisesti, ja mitä todennäköisimmin olen koittanut vain sulkea omaa stressiäni pois keskittymällä tämän (ja joidenkin muiden foorumien) ketjun sisältöön huomaamatta sitä lainkaan itse.

Kuten jossain täällä ketjussa aiemminkin olen sanonut, omille läheisilleen avautuminen on tärkeintä mitä loppujen lopuksi on. Jos ajattelee sitäkin, että sattuu henki lähtemään jonain kauniina päivänä jossain onnettomuudessa, tai tietää että niin tapahtuu ennen omaisten saapumista. Mitä siinäkin teet? Tätä asiaa tulee usein ajateltua pidemmillä automatkoilla, jolloin onnettomuuden mahdollisuus on olemassa.

Itse suoritin tälläisen "lopullisen" avautumisen varmuuden vuoksi joskus vanhemmilleni, ja sekin oli suorastaan huikaiseva kokemus henkisen tasapainon kannalta. Joskus 15 vuotta sitten ei olisi tullut kuuloonkaan että olisi tuollaisia jutellut vanhempiensa kanssa.
Sitten 15 vuotta myöhemmin sai huomata, että ,ne pienetkin asiat olisi olleet siihen aikaan kovin tärkeitä perheen kasassa pysymien kannalta.

En vielä tällä hetkellä edes tiedä olenko avautunut emännälle ihan tarpeeksikaan, mutta yritys on kovaa. En ainakaan halua, että mitään jää kaivelemaan jos poistun kesken kaiken keskuudestamme. Tätäkin täytyy ajatella.

Sitten myöhemmin kun ei ole enään vanhempia, niin silloin moni katuu kun ei jutellut.

[Schaza]

Saatari, lunta tuli taas viime yönä 15-20 senttiä... en edelleenkään kaiva kolaa esiin enää. Yksi kylänmies lupasi tulla auraamaan tien auki, mutta saapas näkee kuin käy. Roska-auto ei ole kohta 2 kuukauteen käynyt, kun ei pääse tontille. Mehän siinä vain säästetään, ei tarvi maksella roskislaskuja.

Ei siinä muuten mitään, mutta kun roskapusseja joutuu jemmailemaan jo kuistillekin ettei elukat mene penkomaan.

Tie on tosiaan kurjassa kunnossa. Juuri ja juuri pääsee pakkaskeleillä kulkemaan kun lumi painuu kovaksi, suojalla... no, 100 metriä ja vähintään puoli tuntia että pääsee "isolle tielle".

Lakkokin loppui... saas nähdä paljonko työttömiä tämäkin lakko nyt poiki. Ainakin pari paperitehdasta meni vissiin kylmäksi, ja suuri osa oli ihan siinä rajoilla. Puhumattakaan muusta. Sanoivat tänään uutisissa että vaikkei mitään kylmäksi menekkään niin tappiot on saatava korvattua. Milläpä muulla kun perinteisellä tavalla. Taloudelliset tappiot lienee kaunisteltuna vähintään 300 miljoonaa... miljardiakin oli jotkut veikkailleet.

Ei siinä mitään. Lakko on ihan hyvä konsti vaikuttaa pienessä mittakaavassa jos sillä lähdetään nokkimaan jotain yksittäistä yritystä, mutta tämän lakon päästivät suuret päättäjämme nyt ehdottomasti liian pitkälle. Tokihan tämäkin oli tavallaan 1 vastaan 1, mutta kuitenkin ärsyttää kun tuollaiset ihmiset nipottaa asioista joiden ei oikeasti tarvisi.

Ahtaajat saivat 0,x jotakin vuosikorotuksia, mutta mitä sekin yhteiskunnalle maksoi? Niinkun annettiin ymmärtää rehellisesti uutisissakin, lakko aiheutti enemmän työttömiä kun mitä Suomen maassa on ahtaajia.

Ei siinä mitään. Eihän tämä isojen herrojen pussista ole pois. Nyt on lisää työttömiä, mutta eihän niiden elämä mitään merkitse... nyt on vain meidän työttömien entistä vaikeampi saada itelleen tekemistä, mutta eihän sekään vielä mitään merkitse... ja valtio maksaa täysin turhanpäiväisistä työnhakukoulutuksista entistä enemmän vain pitääkseen tilastot siistinä, joka on ilmeisesti Suomen maassa valtiovallan päätehtävä.

[Schaza]

Hohhohhoo... kävin perjantaina tyhjentämässä erään kaverin aitan vinttiä tuossa kylällä, kun kaveri halusi "romusta" eroon että pääsee nykyaikaistamaan autotallinsa. Loppujenlopuksi tuossa mein volkkarissa oli kuormaa päällä niin että oli jouset nuokullansa. Ihmetteli vain että mitä tälläisellä tavaralla kukaan tekee...?

Ensinnä iski silmään vanhat puusaavit. Kyllä olen sellaisia pieniä 50-150 litran jauhotiinuja nähnyt, mutta täältäpä löytyi sellaisia 200-300 litran puusammioita heti 3kpl. On kun nykypäivän kylpytynnyreitä konsanaan. Painoihan nekin varmaan reilun 100 kiloa per saavi, mutta pakko ne oli auton kyytiin rehata... ja vielä poiskin.

Muuta tavaraa tuli päälle... mm. työnnettävä perunanmultauskone? 1900-luvun alusta, samanikäinen komea viikate, luotisilitysrauta, kehruurukin osia pilvin pimein, vanhoja saapasrasvapurkkeja iso kasa, 2-metrinen metsurisaha (justeeri?)... 50-luvun Seura-lehtiä täysinä vuosikertoina, ja laatikollinen kirjoja jossa mm. eri ikäisiä virsikirjoja, metsä- ja maatalousoppia 30-40-luvuilta, kuvakirjoja 30-luvun lopulta eri alueista (mm. Laatokan karjalasta, Tampereelta, Lahdesta, Heinolasta), ja päivän erikoisena Tarzan-kirja 40-luvulta hyväkuntoisena. Lisäksi on pari normaalia ämpärillistä takorautaisia saranoita, avaimia, päreenpidikkeitä, pari lukkoa, hevosenkenkiä, sun muuta tutkimatonta metalliesinettä.

Lupasi vielä soitella perään, jos naapurustossa joku alkaa siivoamaan vinttejään tai purkamaan vanhoja rakennuksia.

[joosekoo]

metsä- ja maatalousoppia 30-40-luvuilta,.......nämä on mielenkiintoista luettavaa, minullakin on niitä muutama.
niiden koneen kuvat ja esittelyt varsinkin. ei taida kaikki tuon ajan koneet täyttää nykyisiä turvamääräyksiä.

[Schaza]

metsä- ja maatalousoppia 30-40-luvuilta,.......nämä on mielenkiintoista luettavaa, minullakin on niitä muutama.
niiden koneen kuvat ja esittelyt varsinkin. ei taida kaikki tuon ajan koneet täyttää nykyisiä turvamääräyksiä.

En usko juu, vanhan ajan vehkeistähän ei virta loppunut ennen kun oli tankki tyhjä... noin sanoen. Toisaalta hyvin monikin laite oli lihaskäyttöinen.

Oli tuossa myös Emännän käsikirja-sarja 50-luvun alusta, eikä varmaan koskaan ole edes avattu ko. kirjoja. On ihan huippukuntoisia. Metsätalousopin kirjat on hieman kuluneita, mutta siistejä kuitenkin. Maatalousopin kirjat on paljon luettuja... liekö ollut pääaine?

Itse olen säästellyt aina nuo tuollaiset "asiaa" käsittelevät kirjat. Kaunokirjallisuus ja muut oppikirjat menee yleensä appiukon arkistoitavaksi. Saan aina itse vaihdossa takaisin jotain itseäni kiinnostavaa kirjallisuutta tai tavaraa.

Kesällä täytyy alkaa oikein toden teolla syventymään noihin metsä- ja maatalousoppeihin, kun niissä on aika paljon asiaa juuri tälläisen pientilan pitämisestä siihen aikaan. Nuo aikalaiset koneet kun alkaisi olla jo valmiina.

Olen muuten harkinnut alkaa myydä kaikista ennakkoasenteistani huolimatta pois tuota kamaa. Jos kiinnostaa jokin tietty esine, niin ilmoituksia. Jos ei itselläni ole, niin saatan tietää jonkun mistä löytyisi.

[maksumiäs]

Vanhassa vara parempi, niinkuin sitä sanotaan.

Vanhat vehkeet ei ehkä täyttäny kaikkia määräyksiä mutta ne ainakin olivat kestäviä.

Nää nykyajan tekeleethän hajoo jo pelkästä kosketuksesta.

Ne on oikeita kulutustavaroita.