Avautumista...

Yleistä tietoa numismatiikasta.

Valvoja: Moderaattorit

Avatar
Schaza
Viestit: 602
Liittynyt: 16 Kesä 2005 21:17
Paikkakunta: Heinola
Viesti:

Avautumista...

Viesti Kirjoittaja Schaza » 05 Elo 2009 02:36

Tässä kaljaspäissäni kirjoittelen taas... tulin ajatelleeksi kaikkia kirjoittamiani juttuja, ja sitä kun moni on sanonut että kirjoituksiani on ilo lukea. Kiitän tästä suuresti, ja tuon kaikille ilmi sen mitä olen. En ole kuitenkaan paljoakaan itestäni kertonut vaikka tässä foorumilla vaikka jokusia vuosia on tullut jo kulutettua.

Olen aina ollut isojen autojen ja koneiden ystävä, ja kiinnostunut koittamaan kynsiäni kainenmoisilla työmailla. Tällä hetkellä melkein 3 mukulan isä ja ikää melkein 30. Rento, ja maailmaa monelta kantilta katsellut sälli...

Ikinä en ole bussia kuskannut, mutta melkein kaikkea muuta tuupattavan ruohonleikkurin ja ison dumpperin väliltä asvalttivehkeisiin ja kalliomurskaimeen asti. Toisinaan kuskaan trukkia, toisinaan nypin kukkapenkkejä tai ohjaan liikennettä.

Olen tälläinen kylähullu kulkuripoika...

Tällä hetkellä olen... tai olemme uudet kylähullu-ehdokkaat edellisen kylähullun poismentyä. Erakkoperhe keskellä metsää... asunut 10 vuoden aikana 8 eri kaupungissa ja 5 eri läänissä ennen erakoitumistaan paikkaan nimeltä Myrkky.

Seurana suurehko määrä lemmikkikäärmeitä, kissoja, ja koira. Metsä- ja peltotöiden ja rakentamisen periaatteena että koneilla ei tehdä mitään, vaan kaikki tehdään niinkuin tehtiin silloin kun oli vain hevosia tai muita "yksheppasia". Toisin sanoen käsipelillä tehdään, koska ei ole varaa ostaa hepoa, aasia eikä kamelia...

Ajoneuvo on, mutta meille on pääasia vain se että koko perhe (kohta 5 henkeä) mahtuu 2 lastenvaunujen, ja muiden romujen kanssa kyytiin kun johonkin lähdetään. Takasintulomatkalla monesti on paljonkin tuotavaa, joten kuormatilaa tarvii kohtuullisesti. Toisinaan ajoneuvo vetää äestä pitkin peltoa, mutta se korvaa vain sen yksheppasen jota ei ole vara ostaa.

Kolikoiden, vanhojen käyttöesineiden ja vanhojen eri alojen oppaiden kerääminen on allekirjoittaneelle henki ja elämä. Ilman näitä kaikkia kapistuksia en täällä voisi edes asua. Vaimo on myös kiinnostunut vanhoista esineistä, ja siinä sivussa kerää lasieläin-kokoelmia vitriineihin ja joidenkin kirjailijoiden tuotoksia.

Erakoituminen sinänsä on vain minun tavoitteeni, enkä edes tiedä mistä tämä alkoi. Helsingissä asuessani yhtäkkiä vain kyllästyin kaikkeen, ja päätin että nyt lähden ja hankin perheen. Sinä iltana otin Suomen kartan, ja painoin silmät kiinni sormen kartalle. Sormi osoitti tuolloin Kankaanpäähän, ja otin seuraavana päivänä lopputilin töistäni. Kankaanpäähän muutin silloisen kaverini, nykyisen vaimon ja tyttären kanssa kimppaan. Tuonne muutettiin parin viikon päästä, ja asuttiin vuoden verran kun taas maailma kutsui.

Sitten muutettiin Myrkkyyn. Vaimo elää rinnalla mielellään ja vanhimmainenkin tykkää olla täällä pienissä ympyröissä. Vanhimmainenkin pääsee jo vuoden päästä "ison kylän" kouluun niin pääsee takaisin siihen mihin on tottunutkin.

Tässä avautuminen, jos jollain on jotain sanottavaa niin sanokaa pois.

mie12345
Viestit: 384
Liittynyt: 14 Huhti 2008 14:06
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Avautumista...

Viesti Kirjoittaja mie12345 » 05 Elo 2009 07:26

Kiva tarina, kerro nyt edes milloin aloitit kolikoiden/seteleiden keräilyn? :D

Avatar
antti r
Viestit: 1408
Liittynyt: 26 Joulu 2008 22:27
Paikkakunta: Lappajärvi, Etelä-Pohjanmaa
Viesti:

Re: Avautumista...

Viesti Kirjoittaja antti r » 05 Elo 2009 09:15

Schaza kirjoitti:toisinaan nypin kukkapenkkejä
Eikös se ole vaimon hommaa? Ai niin... En tohdi koko tarinaa kertoa, mutta voin sanoa, että tarinaan liittyy ketsuppi, tapetti ja perheenlisäys. Kuten myös kukkapenkki. :lol:
Antti Rantala | antti.rantala2@gmail.com

Avatar
joosekoo
Viestit: 241
Liittynyt: 28 Loka 2007 08:04
Paikkakunta: jämsänkoski
Viesti:

Re: Avautumista...

Viesti Kirjoittaja joosekoo » 05 Elo 2009 14:10

mielenkiintoinen tarina,
täytyy sanoa jukka ojarannan tyylii.....

johan myrkyn lykkäs. :D
suuruden hullu kaiken keräilijä www.joosekoo.suntuubi.com

Avatar
rupla
Viestit: 526
Liittynyt: 30 Huhti 2007 13:31
Paikkakunta: satakunta

Re: Avautumista...

Viesti Kirjoittaja rupla » 05 Elo 2009 14:19

antti r kirjoitti:
Schaza kirjoitti:toisinaan nypin kukkapenkkejä
Eikös se ole vaimon hommaa? Ai niin... En tohdi koko tarinaa kertoa, mutta voin sanoa, että tarinaan liittyy ketsuppi, tapetti ja perheenlisäys. Kuten myös kukkapenkki. :lol:
tä,nyt mulla lyö tyhjää:D jotain sisäpiirin huumoria vai :lol:
Ostan Venäläisiä rahoja.TARJOA!!!

Avatar
Schaza
Viestit: 602
Liittynyt: 16 Kesä 2005 21:17
Paikkakunta: Heinola
Viesti:

Re: Avautumista...

Viesti Kirjoittaja Schaza » 05 Elo 2009 15:30

rupla kirjoitti:
antti r kirjoitti:
Schaza kirjoitti:toisinaan nypin kukkapenkkejä
Eikös se ole vaimon hommaa? Ai niin... En tohdi koko tarinaa kertoa, mutta voin sanoa, että tarinaan liittyy ketsuppi, tapetti ja perheenlisäys. Kuten myös kukkapenkki. :lol:
tä,nyt mulla lyö tyhjää:D jotain sisäpiirin huumoria vai :lol:
Antti taisi olla tuossa taannoin tilanteessa mukana mesen kautta... pidin tapetointitaukoa, ja jotain siinä vinoilin emännälle tästä vatsan pullahtamisesta ja muusta, en muista enää itsekään... tämä sitten tomerana tyttönä pruuttasi puoli kiloa ketsuppia päähän ja puseron niskasta paidan alle. Alkoi sitten lievä ketsuppisota, jonka seuraamuksia siivottiin pitkälle yöhön. Sitä en kyllä muista kuinka tämä kukkapenkkien kitkuu liittyi asiaan... minunhan se on tehtävä sekin, kun ei emännästä ole enää kyykkimään.

Avatar
Coin
Viestit: 498
Liittynyt: 22 Tammi 2006 22:35
Paikkakunta: Rauma

Re: Avautumista...

Viesti Kirjoittaja Coin » 08 Elo 2009 10:35

No, voisin ehkä kertoa itsestänikin. Alunperin synnyin Pyhärantaa, Reijo Paavilaisen kotikuntaan siis. No, itse en henkilökohtaisesti tuntenut häntä, sillä asui eri kylässä. Itse asuin Ihodessa Sadan metrin päässä kuitenkin asui eräs Anna Eriksson sekä kylän keskustan tietämillä Laura Ruohola. Todellisesta julkkiskylästä siis olen tulossa. Itselläni on yksi veli ja yksi sisko, mutta vanhempien erottua, perheeseen liittyi muutaman vuoden päästä vielä yksi veli ja yksi sisko. Tästä isäni uudesta liitosta syntyi vielä yksi veli. Eli suomeksi sanottuna minulla on kolme veljeä ja kaksi siskoa.

Keräilyharrastukseni lähti hyvin aikaisessa vaiheessa. Taisin olla 10 tai 11, en aivan varma ole. Sain ensimmäiset kolikot papaltani ja edesmenneeltä ukiltani. Heillä kolikot ei missään järjestyksessä tosiaan ollut. Alunperin kolikot taisivat olla ompelutarvikelaatikossa sekä tulitikkurasioissa. Seuraavana jouluna sitten sainkin jo Leuchtturmin salkun äidiltäni. Siitä ahneus on alkanut sitten, eli kolikot ovat nykyään rahasilmissä kansiossa.

Opiskelin taloushallinnon merkonomiksi Raumalla, valmistuin keskinkertaisin arvosanoin. Päivääkään en oman alani täitä tehnyt. Viimeisen vuoden tein osa-aikatyötä R-kioskilla, mistä muuten silloin löysin kaksi vääräkarttaista kolikkoakin. Lukuisia muita kolikoita tuli kanssa kassasta vaihdettua sekä harrastettua EBT:tä

19-vuotiaana muutin ensimmäiseen omaan kämppään Raumalle kun pääsin töihinkin. Kämppä oli seitsemännen kerroksen kaksio, 45 neliötä. Asunto oli siisti, mutta kallis, sillä Raumalla on korkea vuokrataso. Johtuen ilmeisesti opettajankoulutuslaitoksesta. Loppuvuodesta 2007 löysin sitten sen oikean naisen ja se oli menoa. Keräilyinnostus lopahti hieman vuonna 2008 kun astuin armeijan kurkkusalaatteihin. Mitään en kokoelmastani pois myynnyt, toki jotain kaksoiskappaleita. Palattuani armeijasta viime heinäkuussa, muutin Uuteenkaupunkiin ja asumme avoliitossa rakkaan naiseni kanssa. Tämänhetkinen asunto on 64 neliötä, hyvässä kunnossa. Omistustalo ja juuri nyt talossa menossa putkistoremontti. Yövuoron jälkeen yhtenä päivänä menin nukkumaan ja heräsin 08.30 siihen, että putkimies on makuuhuoneessani :D

Nykyään työskentelen tuulilasitehtaalla syntymäkylässäni ja yleensä työskentelen lopputarkastuksessa jossa tarkastetaan jokainen lasi ja pakataan puulaatikkoon. Työni on kolmivuorotyötä.

Numismatiikan lisäksi harrastan metsästystä, lähinnä suurriistaa. Hirviä, peuroja, kauriita. Olen myös kova penkkiurheilija, parhaiten menee jääkiekko, formulat, mäkihyppy ja salibandy, jota myös itse pelaan harrastelijajoukkueessa. Jos vähän on masua kasvanut, meneppä pelaamaan sählyä. Siinä joutuu oikeasti juoksemaan ja tälläinen puolialkoholistikin pysyy solakkana. Musiikkia kuuntelen jonkin verran, lähinnä rock/heavypainotteista. Last.fm kertoo tarkemmin tästä, jos jotakuta kiinnostaa. Tässä vielä yksi lempisanoittajani laulun pätkä, sopii hyvin elämäntyyliini, tunnistattekohan tämän helpon laulun:

Raittiushenkilö raittiustuolissaan
Sinusta on muka huolissaan.
Se nimittää sinua hulttioks
Ja väittää, että maksasi sanoo poks.
Däng, däng!
Mutta kyllä se kestää koko elämän.

Eikä kenenkään toisen kengissä,
Voi elämästä selvitä hengissä.
(ei elämästä selviä hengissä)
Raha maailmaa pyörittää... Ja minä rahaa...

Avatar
antti r
Viestit: 1408
Liittynyt: 26 Joulu 2008 22:27
Paikkakunta: Lappajärvi, Etelä-Pohjanmaa
Viesti:

Re: Avautumista...

Viesti Kirjoittaja antti r » 08 Elo 2009 17:58

Pitää varmaan minunkin kertoa jotakin itsestäni..

Rahoja aloin keräämään joskus 10-vuotiaana, 2006 ja 2007 tienoilla. Alkuun rahat olivat punajuurilaatikossa, niin kolikot kuin setelitkin. Aina kun tuli vieras, oli pakko laittaa jollekin levylle kaikki järjestykseen ja näytille.. sitten siirryin kansioon, mutta rahat olivat pahvisessa välilehdessä kiinni sinitarralla. Pian luin lehdestä jutun, jossa kerrottiin numismatiikasta. Samana iltana jo piraji puhelin Lapualla kun kerran näin lehdestä erään numismaatikon nimen.. :D
Siitähän se sitten lähti, ohikulkumatkalla hän kävi kerran täällä ja näytti kansioitaan. Oli rahaa!
Heti sen jälkeen aloin käydä huutokaupoissa ja muutenkin parani.

Mitäs sitä muuta keksisi.. muuttanut en ole kertaakaan. Kotieläimiä meillä on suomenajokoira ja vuosi sitten kissa katosi jonnekkin. Ei ole sen jälkeen näkynyt. Alunperin se oli ollut villikissa, mutta kesyyntyi helposti. Perheeseen kuuluu äiti, isä ja isoveli, joka koko ajan tekee luunappeja ja muuta sellaista mitä isoveljenä olemiseen kuuluu.

Ja tänään menin suvun yhteiseen rantaan uimaan, mutta joku tollo oli viskannut järveen lasipullon jonka seuraukset voi arvata. 2cm syvä ja 3cm leveä haava tuli jalkaan. Huomasin asian vasta saunassa, pian kuului: "Ei kiesus, mustahan vuotaa verta!" Tuli muuten desikaupalla, sen verran hyvä haava tuli. Tässä sitä nyt vain istuskellaan kun uimavedet ovat parhaimmillaan.
:cry:
Antti Rantala | antti.rantala2@gmail.com

Avatar
Schaza
Viestit: 602
Liittynyt: 16 Kesä 2005 21:17
Paikkakunta: Heinola
Viesti:

Re: Avautumista...

Viesti Kirjoittaja Schaza » 10 Elo 2009 20:57

mie12345 kirjoitti:Kiva tarina, kerro nyt edes milloin aloitit kolikoiden/seteleiden keräilyn? :D
Öö, öö... ensimmäiset kolikkoni löysin joskus 9-10v ikäisenä kun oltiin isäukon kanssa dyykkaamassa Vääksyn kaatopaikkaa. Rapalan uistintehdas huhupuheiden mukaan toi sinne sekundansa, ja niitä siellä jahdattiin isäukko ja koko veljeskunta.

Nuo 3 kolikkoa oli vanhan polku-Singerin nappilaatikossa nahkaisessa kukkarossa. Kun huomasin kolikot, pistin ne taskuun enkä puhunut kellekkään mitään että löysin jotain kiinnostavaa, ettei joutunut saaliinjaolle. Köyhiä kun oltiin, niin tokihan olisi muuten tasan jaettu velipoikien kesken.

Yksi kolikoista oli 5p 1908, joka on säästynyt näihin päiviin asti. Muut 2 kolikkoa ovat 20 vuoden saatossa hävinneet. Tuo 1908 oli vanhin, ja ilmeisesti siksi säästynytkin.

Olin tuota ennenkin kiinnostunut kaikista uusista rahoista joita ilmestyi, mutta tuolloin vasta tuli viehtymys itseäni edeltäneisiin rahoihin. Ulkomaalaiset rahat tuli kuvioon 2002 kun sain ensimmäisen työpaikkani Helsingistä.

ps. Kuten Coin tuumasi ettei ole päivääkään koulutusalansa töitä tehnyt... en ole minäkään. Olen tietokone-, verkko-, ja sähköasentaja, järjestelmäasiantuntijateknikko, sekä kojeistoasentaja... ja näitä töitä en ole koskaan ansiotöikseni tehnyt.

Avatar
Schaza
Viestit: 602
Liittynyt: 16 Kesä 2005 21:17
Paikkakunta: Heinola
Viesti:

Re: Avautumista...

Viesti Kirjoittaja Schaza » 15 Elo 2009 01:01

Avautuminen jatkuu... tässä tänään on tullut mietittyä elämän raadollisuutta kun entisen työpaikkani paras työtoveri oli lähes kuollut traktorin alle peltotöissä, eikä ole varmuutta selviääkö. Oli toveri jäänyt vasemmalta puolikkaaltaan ison pyörän alle... ja hartiasta varpaisiin asti jalka, lonkka, kylkiluut, hartia, käsi, kaikki pieninä palasina. Eli ilmeisesti kaveri korjataan kaikenmoisilla raudoilla uudestaan kasaan, ja laitetaan tk-eläkkeelle.

Ei sillä että tuo elämääni paljon hetkauttaisi, mutta on ikävää menettää taas kerran yksi hyvä ihminen jos heikosti käy. Kumma kun ei näitä "ei niin hyviä" ihmisiä kelpuuteta lainkaan oikosääristen joukkoon. Olisihan heitäkin täällä tarjolla yllin kyllin, eivätkä ole läheskään niin ihmismäisiä kuin nämä jotka siihen joukkoon ovat jo ehtineetkin.

Itsekin tässä vajaan 15 vuoden aikana menettänyt tavalla tai toisella heti 11 läheistä. Kavereita, luokka- ja työtovereita ja naapureita ... onneksi joukossa ei ole varsinaisesti vielä yhtäkään niistä tärkeimmistä.

"Elämä on", tämä se vain on mainio lause. Elämän suuria menetyksiä ei saa edes rahalla pyyhittyä pois, vaikka olisi taaloja kuin paljon tahansa... onko se jopa ainoita asioita missä ollaan kaikkialla maailmassa saman arvoisia?

Avatar
Schaza
Viestit: 602
Liittynyt: 16 Kesä 2005 21:17
Paikkakunta: Heinola
Viesti:

Re: Avautumista...

Viesti Kirjoittaja Schaza » 16 Syys 2009 23:30

Ei ihan pieleen. Lienee tyyli sama kun ennenkin, kaljaa kuluu... Ei sitä tule niin tarkkaan kattottua mitä tuonne pihamaalle taskuista putoaa. Tänäänkin ´meni tupakit ja kolikot moneen kertaan pitkin pihamaata kun "pienessä" pöhnässä pyörin pitkin markkia... viimeinen pöhnä ennen mukulan syntymää, niin piti ottaa vähä ronskimmin...

No joo, emo tuli anoppilasta takas, ja antoi oikein luvan ottaa bisseä... mukula syntyy 4 viikon sisällä, joten vähissä on nämä illat... :mrgreen: Emo meni jo tunteja sitten koisimaan, jotta elkää hiijessä soimatko että härnäilen kaljaspäissäni raskasta emäntää! :lol:

Avatar
Schaza
Viestit: 602
Liittynyt: 16 Kesä 2005 21:17
Paikkakunta: Heinola
Viesti:

Re: Avautumista...

Viesti Kirjoittaja Schaza » 21 Loka 2009 02:42

Älkääkä sanotko mitään... itse manasin kauan sitten emännälle, että pitää pantata lokakuun viimeiseen... niin se vain meinaa ilmeisesti tehdä. Mutta... seuraavana avautumista.

Olinpa tuossa laittelemassa olohuoneeseen tapettia neljän oluttölkin voimin noin joskus 22-23 aikaan. Tuumasin emännälle että kiipeän kammariin parin tunnin kuluttua. Yhtäkkiä, nyt kun 03:00 keittelin yökahvia täällä alhaalla, niin emäntä tuli tuohon uhoamaan että olen juoppo paska ja saan luvan nukkua vaikka autotallissa enkä ole kelpuutettu kuskiksi edes sairaalareissulle.

En yleensäkään ota enempi kaljaa kun korkeintaan kerran viikossa työtönnä olenkin ja vaikka otankin niin olen silti jopa normaalia enemmän hyvätapainen ja kiltti perhettä kohtaan. Nyt kun emäntä on viime päivinään paksuna niin en sitäkään vähää ole tuota ko. juomaa nauttinut.

Nyt tänä ehtoona en pitänyt lupaustani enkä mennyt sen parin tunnin kuluttua kammariin, vaan keittelin täällä yökahvejani että jaksan touhuilla tuon olohuoneen loppuun. Perkele. Täällä kun parivuotias mukula pyöriskelee kaiken touhun seassa, niin eihän näitä hommeleita voi tehdä päiväsaikaan.

Muuten toki nukkuisin tälläkin hetkellä, mutta kun joka hetki on oltava varuillaan että milloin on lähdettävä 100km polkemaan sairaalaan, niin nukus tässä nyt sitten. Itseasiassa ressi on pahempi mitä oli ensimmäisen mukulan kohdalla. Ensimmäisen tapauksen aikaan sentään nukuin jotenkuten järkyttävien painajaisten herättelemänä, mutta nyt tämän kohdalla en nuku juuri lainkaan muuta kuin sellaista epämääräistä koiranunta 3-5 tuntia yössä... herään jokaikiseen rapsahdukseen, yskäisyyn, ja esikoisen ininään.

Oli miten oli, tänä yönä en nuku ilmeisesti lainkaan kun ei enää yksinkertaisesti huvita... taidan keitellä pannuun kahvia valmiiksi, ja kömpiä liiteriin tekemään puita tai jotain vastaavaa että tulee tämäkin... "ketutus" käytettyä hyödyksi.

Alkaa olla vähän kypsä olo kaikin puolin, mutta eiköhän se palkitse taas kun saa pienen ihan ensimmäisenä syliinsä... sitten taas ensimmäinen vuosi valvotaan kuunnellen pienimmän köhinöitä ja ininöitä. :D

Käynpähän muuten hakemassa yhden olusen, ihan vain... jos ei muiden niin oman itseni kiusaksi. Ei tässä enää muita kiusattavia taida olla.

Avatar
Schaza
Viestit: 602
Liittynyt: 16 Kesä 2005 21:17
Paikkakunta: Heinola
Viesti:

Re: Avautumista...

Viesti Kirjoittaja Schaza » 24 Loka 2009 20:27

Tyttö, 3790g ja 51cm. Homma hoitui emännän kuvailun mukaankin ' kohtuullisen tuskattomasti, jopa oppikirjamaisesti' (ilman kiroilua, kätilöiden potkimista, sadattamista ja hampaiden kiristelyä). Alkuilta meni siinä puhallellen ja lauleskellen, mutta kun päästiin tositoimeen niin lapsi oli käsissä jo ennen kuin kätilöt sai kunnolla edes piuhoja ja puudutuksia viriteltyä.

Parkkimaksun luistaminen onnistui kätevästi kun sairaalalla oli rakenteilla uusi laajennusosa, jonka parkkipaikalle ei oltu vielä keritty laittaa asfalttia, liikennemerkkejä, eikä parkkilippukoneita. Silti päästiin n. 20m päähän ovelta.

Pikkuinen kuorma-automme kun muutenkin näyttää kohtuullisen rujolta, sitä voi jopa luulla työmaan ajounevoksi joka vain lepäilee yön yli siinä pääoven läheisyydessä kuraisella parkkialueen pohjalla.

Avatar
Wiiksi
Viestit: 505
Liittynyt: 03 Heinä 2007 16:27
Paikkakunta: Turku

Re: Avautumista...

Viesti Kirjoittaja Wiiksi » 24 Loka 2009 22:54

Tyttö, 3790g ja 51cm
Tuhannet onnittelut :D

p.s. joko on Vauvarahasarja 2009 hankittu?
Ei rahaa joka ei olisi katsomisen arvoinen

Avatar
antti r
Viestit: 1408
Liittynyt: 26 Joulu 2008 22:27
Paikkakunta: Lappajärvi, Etelä-Pohjanmaa
Viesti:

Re: Avautumista...

Viesti Kirjoittaja antti r » 25 Loka 2009 07:53

Wiiksi kirjoitti:
Tyttö, 3790g ja 51cm
Tuhannet onnittelut :D

p.s. joko on Vauvarahasarja 2009 hankittu?
Sitä samaa! :)
Antti Rantala | antti.rantala2@gmail.com

Vastaa Viestiin