Tuosta varmentamisesta - itselläni ei ole tässä käytettävissä noita vanhoja vitosen kolikoita kuin yksi, joten otoskoko on hieman pienehkö. Mutta lähestyen näin "tieteelliseltä" kantilta asiaa metallurgiaakin opiskelleena, niin jossain määrin alumiinipronssisen kolikon sähköisen ominaisvastuksen pitäisi poiketa messinkisen kolikon ominaisvastuksesta. Numimaatikkoliiton lämiskä antaa seuraavaa:
5 markkaa alumiinipronssi - 920Cu, 60Al, 20Ni
5 markkaa messinki - 930Cu, 70Sn
Eli kuparia on likipitäen sama määrä molemmissa, mutta toinen on seostettu alumiinilla ja nikkelillä, kun taas toisessa on tinaa. Näistä alumiinilla ja nikkelillä on muistaakseni tinaa pienempi ominaisresistanssi, joten tulisi mieleeni, että periaatteessa alumiinipronssisen kolikon sähköisen vastuksen pitäisi kaiketi olla pienempi kuin messinkisen kolikon...
Ihan näin testimielessä, että kokeilen teoriaani, otin pari sattumanvaraista, suurin piirtein samankokoista, kolikkoa tuosta myyntikasastani nenän edestä. Käsiin osui Neuvostoliiton 2 kopeekkaa 1924 kupari/pronssiraha ja Neukkulan kupari-nikkelinen 50 kopeekkainen 1964. 2 kopeekkaisen vastukseksi pompahti yleismittarilla noin 0,8 - 1,0 ohmia ja kuparinikkelisen 50 kopeekkaisen vastukseksi pompahti 5,0-6,0 ohmia. Aika huomattava ero, toki tämä oli vain teorian testaamista, mutta tulokset ovat oikeansuuntaisia.
Toinen kolikoista oli seostettu nyt huomattavasti jo nikkelillä, joten se jo näkyi tuloksessa. Messinkisessä vitosessa on tämän sijaan vielä tinaa, jonka ominaisvastus tosiaan on vielä tuota nikkeliä suurempi, niin voisin jossain määrin kuvitella, että jonkinlainen ero pitäisi syntyä alumiinipronssisen ja messinkisen vitosen sähköisen vastuksen välillä. Näppärin varmaan samantien osaa jo plokata 1928-1942 vitosen ja verrata sen vastusta 1947-49 vitoseen

Jos näitä kolikoita suurempi määrä jollakulla yleismittarin haltijalla, niin voisi varmaan tehdä esmes excel-taulukon mittauksistaan, jolloin voidaan todeta, näkyykö vastuksissa jotain selkeästi erottuvaa trendiä vai ei.
-JJ-